Naisen vaalikampanjaeuro on 50 senttiä – sinun panoksellasi on merkitystä

Tämä analyysi tarkastelee sukupuolten välisiä eroja vaalirahoituksessa. Vaikka Suomi viettää naisten äänioikeuden ja vaalikelpoisuuden 120-vuotisjuhlaa (perustuen vuoden 1906 uudistukseen), taloudellinen tasa-arvo kampanjoinnissa on yhä kesken. Tutkimusten mukaan naisten ja miesten välillä on merkittäviä eroja siinä, mistä kampanjarahat tulevat ja miten niitä käytetään:

• Rahoituksen määrä ja lähteet: Miesten kampanjabudjetit tukeutuvat useammin omiin varoihin (miesten osuus budjetista n. 50,3 % vs. naisten 46,8 %). Naiset taas saavat keskimäärin suuremman osan rahoituksestaan puolueen tuesta (34,1 % vs. miesten 29,1 %).
• Lahjoittajien profiili: Miehet lahjoittavat herkemmin miehille, ja koska yrityselämän johto on edelleen miesenemmistöistä, tämä vahvistaa miesten varainhankintaa. Naisehdokkaat puolestaan saavat suuremman osan lahjoituksistaan pieninä summina yksittäisiltä naislahjoittajilta.
• Lahjoitusten helppous: Naiset kokevat rahoituksen puutteen merkittävämpänä esteenä politiikkaan lähdölle kuin miehet. Erityisesti oikeistopuolueiden ehdokkaat houkuttelevat helpommin yrityslahjoituksia, kun taas vasemmistoehdokkaat (joista moni on nainen) nojaavat enemmän puoluerahoitukseen.

Vaalikampanjaeuro pähkinänkuoressa

Vaikka ”naisen euro on 84 senttiä” viittaa yleiseen palkkaeroon, vaalirahoituksessa ero voi olla jopa rajumpi. Joissakin paikallisvaaleissa miesten keräämä rahoitus on ollut yli kaksinkertainen naisiin verrattuna, vaikka suhteelliset osuudet vaalibudjetissa eivät juuri eroa.

Rahoituslähde	Naiset (osuus budjetista)	Miehet (osuus budjetista)
Omat varat	46,8 %	50,3 %
Puolueen tuki	34,1 %	29,1 %
Lahjoitukset	18,9 %	20,2 %

120 vuotta äänioikeutta – Matka jatkuu

Suomi oli vuonna 1906 ensimmäinen maa maailmassa, joka antoi naisille täydet poliittiset oikeudet: sekä oikeuden äänestää että asettua ehdolle. Tänä vuonna juhlittava 120-vuotisetapilla on hyvä muistaa, että vaikka äänioikeus on yhtäläinen, taloudelliset resurssit kampanjoida eivät sitä vielä täysin ole. Naisten ”vaalieuro” on edelleen kirittävää, jotta politiikan huipulle pääsy ei jäisi kiinni kukkaron paksuudesta.

Vaikka suoraa, sukupuolen mukaan eroteltua tilastoa ei virallisista vaalirahoitusilmoituksista löydy valmiina taulukkona, euromääräinen vertailu on mahdollista tehdä yhdistämällä ilmoitusdataa ja tutkimustuloksia.

Vaalikampanjaeuron analyysi ilmoitusten perusteella

Vaalirahoitusvalvonnan ilmoitukset sisältävät jokaisen ehdokkaan tarkat kulut ja rahoituslähteet, mutta ne on käytävä läpi yksilöittäin. Tutkimukset ja media-analyysit (kuten Ylen kampanjadata) osoittavat kuitenkin selkeitä eroja:

• Budjettien erot: Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa miesten kampanjabudjetit olivat keskimäärin viidenneksen suuremmat kuin naisten. Kansainvälisessä vertailussa naisten keskimääräinen budjetti on ollut jopa tuhansia euroja pienempi kuin miesten.
• Taloudelliset tukijat: Naiset saavat rahoitusta yrityksiltä ja ulkopuolisilta lahjoittajilta vaikeammin kuin miehet. Miesten rahoituspohja tukeutuu useammin omiin varoihin ja suuriin yksityisiin lahjoituksiin, kun taas naiset nojaavat enemmän puolueen tukeen ja pieniin keräyssummiin.
• Lahjoitusten helppous: Yritysmaailman miesenemmistöinen verkostoituminen suosii edelleen miesten varainhankintaa. Naiset kokevat rahoituksen puutteen merkittävänä esteenä politiikkaan lähdölle.

120 vuotta äänioikeutta ja taloudellinen tasa-arvo

Kun juhlimme suomalaisen demokratian 120-vuotistaivalta (perustuen vuoden 1906 äänioikeusuudistukseen), on huomionarvoista, että muodollinen tasa-arvo ei ole vielä johtanut taloudelliseen tasa-arvoon kampanjoinnissa. Vaikka vaalirahoitusilmoitukset ovat julkisia, sukupuolivaikutusten analysointi vaatii edelleen erillistä tutkimustyötä, sillä virallinen valvontajärjestelmä ei erottele rahavirtoja sukupuolen mukaan. Naisehdokkaiden näkökulmasta tämä ”taloudellinen lasikatto” on nyt syytä murtaa.